Häkävaroitin – mihin se sijoitetaan ja kuka tarvitsee sellaisen?

Häkävaroitin on pieni turvalaite, jonka merkitys voi olla ratkaisevan suuri. Se tunnistaa ilmasta häkää eli hiilimonoksidia (CO), jota ihminen ei pysty aisteillaan havaitsemaan. Häkä on väritön, hajuton ja mauton kaasu, mutta riittävän suurina pitoisuuksina se on hengenvaarallista. Siksi häkävaroitin on erittäin suositeltava varuste koteihin, mökeille ja muihin tiloihin, joissa käytetään tulisijaa tai muuta polttoainetta polttavaa laitetta.

Mutta mihin häkävaroitin pitäisi sijoittaa? Tarvitaanko se, jos kotona on jo palovaroittimet? Entä onko häkävaroitin Suomessa pakollinen? Tässä oppaassa käymme läpi tärkeimmät asiat häkävaroittimen tarpeesta, sijoittamisesta ja käytöstä.

Mikä häkä on ja mistä sitä syntyy?

Häkä eli hiilimonoksidi muodostuu hiiltä sisältävän polttoaineen epätäydellisessä palamisessa. Sitä voi syntyä esimerkiksi puun, bensiinin, öljyn tai nestekaasun palaessa tilanteessa, jossa palaminen ei saa riittävästi happea.

Mahdollisia häkälähteitä ovat esimerkiksi takat, puuhellat, kamiinat, kaasuliedet ja muut kaasulaitteet, kannettavat polttoainelämmittimet, generaattorit ja ajoneuvojen polttomoottorit. Myös grillin käyttäminen suljetussa tilassa voi aiheuttaa hengenvaarallisen häkäpitoisuuden.

Hään tekee erityisen vaaralliseksi se, ettei sitä voi havaita ilman mittalaitetta. Huoneessa voi siis olla vaarallinen määrä hiilimonoksidia, vaikka ilma näyttäisi ja tuoksuisi täysin normaalilta.

Kun häkää hengitetään, elimistön hapensaanti häiriintyy. Tukesin mukaan Suomessa kuolee vuosittain ihmisiä häkämyrkytyksiin, ja onnettomuuksia tapahtuu erityisesti asuntovaunuissa, matkailuautoissa ja kesämökeillä.

Kuka tarvitsee häkävaroittimen?

Häkävaroitin ei ole Suomessa samalla tavalla lakisääteinen varuste kuin palovaroitin. Tukes kuitenkin suosittelee häkävaroittimen asentamista huonetiloihin, joissa sijaitsee polttoainetoiminen laite.

Käytännössä häkävaroitin kannattaa hankkia ainakin silloin, kun kodissa tai vapaa-ajan asunnossa on takka, puuhella, kamiina, kaasuliesi tai muu polttoainetta käyttävä laite.

Erityisen hyödyllinen häkävaroitin on mökillä. Tulisijoja käytetään mökeillä paljon, ja rakennuksen ilmanvaihto, hormien veto tai tulisijan kunto voivat poiketa vakituisesta asunnosta. Lisäksi Tukesin mukaan merkittävä osa häkäonnettomuuksista tapahtuu juuri vapaa-ajan ympäristöissä, kuten kesämökeillä ja matkailuajoneuvoissa.

Myös matkailuautossa tai asuntovaunussa häkävaroittimelle voi olla erittäin perusteltu tarve, jos ajoneuvossa käytetään kaasua tai muuta polttoainetta lämmitykseen, ruoanlaittoon tai muihin tarkoituksiin.

Häkävaroitin ei korvaa palovaroitinta

Yksi tärkeimmistä asioista on ymmärtää häkävaroittimen ja palovaroittimen ero.

Palovaroitin havaitsee savua. Häkävaroitin havaitsee hiilimonoksidia.

Tavallinen palovaroitin ei siis ole häkävaroitin eikä häkävaroitin puolestaan korvaa palovaroitinta. SPEK korostaa, että häkävaroitin on palovaroittimen rinnalle hankittava lisäturva.

Markkinoilla on myös yhdistelmävaroittimia, jotka tunnistavat sekä savua että häkää. Niiden asentamisessa pitää noudattaa valmistajan ohjeita. Tukes ohjeistaa asentamaan palovaroittimen ja häkävaroittimen yhdistelmälaitteen kattoon.

Mihin häkävaroitin sijoitetaan?

Häkävaroittimen sijoittamisessa tärkein lähtökohta on mahdollinen häkälähde. Tukes suosittelee sijoittamaan varoittimen huoneeseen, jossa sijaitsee polttoainetoiminen laite, kuten takka, kaasuhella tai muu tulisija.

Häkävaroittimen sijoittamisesta liikkuu kuitenkin paljon yksinkertaistettuja ohjeita, kuten että varoitin pitäisi asentaa aina tietylle korkeudelle. Todellisuudessa asia ei ole aivan näin yksinkertainen.

Hiilimonoksidi on vain hieman ilmaa kevyempää. Lisäksi ilmavirtaukset ja kaasun lämpötila vaikuttavat siihen, miten häkä liikkuu huonetilassa. Lämmin häkäpitoinen ilmamassa voi nousta ylöspäin, mutta häkä ei kaikissa tilanteissa keräänny yksinomaan katonrajaan.

Tästä syystä häkävaroittimen oman valmistajan asennusohjeita on aina noudatettava.

Tukes antaa lisäksi muutamia yleisiä sijoitusohjeita. Jos häkävaroitin asennetaan kattoon, sen pitäisi olla vähintään 300 millimetrin eli 30 senttimetrin etäisyydellä seinistä. Jos laite asennetaan seinälle, sen pitäisi olla vähintään 150 millimetrin eli 15 senttimetrin etäisyydellä katosta. Seinän ja katon kulmaukseen varoitinta ei pidä sijoittaa, sillä ilma voi jäädä siellä seisomaan.

Lisäksi hälytysäänen täytyy kuulua niihin tiloihin, joissa ihmiset oleskelevat. Tämä on tärkeää erityisesti yöaikaan: häkävaroitin ei auta riittävästi, jos sen hälytys ei kuulu makuutiloihin.

Mihin häkävaroitinta ei kannata asentaa?

Oikean sijoituspaikan lisäksi kannattaa tunnistaa paikat, joihin häkävaroitinta ei pitäisi asentaa.

Tukes ohjeistaa välttämään esimerkiksi kaappeja ja muita suljettuja paikkoja sekä sijainteja, joissa verhot tai huonekalut voivat estää ilman pääsyn varoittimelle. Varoitinta ei myöskään pidä sijoittaa suoraan pesualtaan yläpuolelle.

Myös voimakkaat ilmavirtaukset voivat haitata toimintaa. Siksi varoitinta ei pitäisi asentaa oven, ikkunan, huippuimurin, tuulettimen tai ilmanvaihtoventtiilin välittömään läheisyyteen.

Kylpy- ja pesuhuoneet eivät yleensä sovellu häkävaroittimen sijoituspaikoiksi kosteuden vuoksi. Myöskään lieden tai keittolevyn välitön läheisyys tai suoraan niiden yläpuolinen tila ei ole oikea paikka.

Mökkikäytössä on huomioitava vielä lämpötila. Tukes huomauttaa, että useimmat häkävaroittimet eivät kestä pakkasta. Pakkasessa säilyttäminen voi vaurioittaa laitetta niin, ettei se enää toimi luotettavasti. Siksi kylmillään olevan mökin häkävaroittimen käyttö- ja säilytyslämpötilat kannattaa tarkistaa tuotteen käyttöohjeesta.

Kuinka monta häkävaroitinta tarvitaan?

Yhtä kaikille rakennuksille sopivaa lukumäärää ei ole. Tarve riippuu esimerkiksi rakennuksen koosta, kerrosten määrästä, huonejaosta sekä siitä, kuinka monta mahdollista häkälähdettä rakennuksessa on.

Hyvä lähtökohta on huolehtia siitä, että häkävaroitin valvoo tilaa, jossa polttoainetoimista laitetta käytetään, ja että hälytys kuuluu myös makuuhuoneisiin ja muihin oleskelutiloihin. Suuressa tai monikerroksisessa omakotitalossa yksi häkävaroitin ei välttämättä tarjoa riittävää suojaa.

Jos esimerkiksi alakerrassa on takka ja yläkerrassa makuuhuoneet, varoitinten määrää ja sijoittelua kannattaa arvioida koko rakennuksen näkökulmasta eikä pelkästään tulisijan vieressä.

Millainen häkävaroitin kannattaa hankkia?

Häkävaroittimien teknisistä ominaisuuksista ei ole Suomen lainsäädännössä yhtä tarkkoja vaatimuksia kuin palovaroittimista. Tukesin mukaan häkävaroittimet täyttävät yleensä SFS-EN 50291-1 -standardin vaatimukset. Standardi koskee kotitalouksissa käytettäviä häkävaroittimia ja määrittelee vaatimuksia muun muassa niiden toiminnalle, hälytysrajoille, reagointiajalle, luotettavuudelle ja testausmenetelmille. Standardin mukainen häkävaroitin on suunniteltu hälyttämään, kun ilman hiilimonoksidipitoisuus (CO) nousee vaaralliselle tasolle. Samalla vaatimuksilla pyritään vähentämään tarpeettomia hälytyksiä pienistä ja lyhytaikaisista häkäpitoisuuksista. Standardin mukaisuus onkin hyvä tarkistaa häkävaroitinta hankittaessa.

Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota laitteen käyttöikään, virtalähteeseen, testausominaisuuksiin sekä käyttö- ja säilytyslämpötiloihin. Erityisesti mökille tai matkailuajoneuvoon hankittavan häkävaroittimen lämpötila-alue on tärkeä tarkistaa.

Häkävaroittimen anturi ei kestä ikuisesti, joten laite on vaihdettava valmistajan ilmoittaman käyttöiän päättyessä. Varoittimen toiminta kannattaa myös testata säännöllisesti käyttöohjeen mukaisesti testipainikkeella. Häkävaroittimen toimintaa ei pidä koskaan testata tuottamalla tarkoituksella häkää, sillä se voi aiheuttaa vaaratilanteen.

Mitä tehdä, jos häkävaroitin hälyttää?

Häkävaroittimen hälytystä ei pidä koskaan sivuuttaa vain siksi, ettei huoneessa näy savua tai tunnu poikkeavaa hajua. Juuri näkymättömyys ja hajuttomuus tekevät häästä vaarallisen.

SPEK ohjeistaa hälytyksen yhteydessä aloittamaan välittömästi tuuletuksen ja estämään hään muodostumisen jatkumisen, mikäli se voidaan tehdä turvallisesti. Jos esimerkiksi tulisijan pelti on vahingossa suljettu liian aikaisin, se on avattava.

Häkämyrkytyksen mahdollisia oireita ovat muun muassa päänsärky, huimaus tai pyörrytys, väsymys, heikotus, pahoinvointi, oksentelu, uneliaisuus ja sekavuus. Jos oireita ilmenee, on poistuttava raittiiseen ilmaan ja hakeuduttava viipymättä hoitoon.

Vakavassa tai epäselvässä vaaratilanteessa on poistuttava rakennuksesta ja soitettava hätänumeroon 112.

Häkävaroitin on pieni investointi lisäturvaan

Häkävaroitinta ei tarvita jokaisessa kodissa samalla tavalla, mutta tulisijan tai muun polttoainetoimisen laitteen yhteydessä sen hankkiminen on perusteltua. Erityisen tärkeä lisäturva se on puulämmitteisissä kodeissa, mökeillä sekä sellaisissa matkailuajoneuvoissa ja muissa tiloissa, joissa käytetään kaasua tai muita polttoaineita.

Muista kuitenkin, että häkävaroitin on lisäturva, ei korvike turvallisille käyttötavoille. Tulisijat, hormit ja kaasulaitteet on pidettävä kunnossa ja niitä on käytettävä ohjeiden mukaisesti. Myöskään palovaroittimia ei saa unohtaa: häkävaroitin ja palovaroitin havaitsevat eri vaaroja.

Häkävaroittimen tärkeimmät periaatteet voi tiivistää näin:

• sijoita häkävaroitin tilaan, jossa on mahdollinen häkälähde, kuten takka tai kaasulaite
• noudata aina kyseisen häkävaroittimen valmistajan asennusohjeita
• varmista, että hälytys kuuluu myös makuutiloihin
• vältä ilmanvaihtoventtiilien, ikkunoiden ja muiden voimakkaiden ilmavirtausten läheisyyttä
• tarkista laitteen käyttöikä ja vaihda se valmistajan ohjeiden mukaisesti
• testaa laite testipainikkeella käyttöohjeen mukaan
• muista, ettei häkävaroitin korvaa palovaroitinta
• älä koskaan jätä häkävaroittimen hälytystä huomiotta.

Oikein valittu ja sijoitettu häkävaroitin antaa mahdollisuuden havaita vaarallinen hiilimonoksidipitoisuus ennen kuin ihminen itse huomaa mitään olevan vialla. Tulisijallisessa kodissa tai mökillä se on yksinkertainen tapa parantaa turvallisuutta merkittävästi.